Andrés Iniesta oli jo nuorena poikkeuksellinen lahjakkuus. Hän jätti kotinsa Fuentealbillassa ja liittyi FC Barcelonan La Masia -akatemiaan vain 12-vuotiaana. Aluksi ujo ja hiljainen Iniesta kärsi koti-ikävästä, mutta hänen poikkeuksellinen tekninen taitonsa ja pelinlukutaitonsa tekivät vaikutuksen valmentajiin ja pelikavereihin. Hän hallitsi palloa molemmilla jaloilla, liikkui sulavasti kentällä ja teki nopeita, älykkäitä päätöksiä. Iniesta ei ollut fyysisesti pelottava, mutta hänen vahvuutensa olivat henkisiä ja taktisia – hän näki asioita, joita muut eivät huomanneet. Hän nousi FC Barcelonan edustusjoukkueeseen vuonna 2002 ja löysi pian paikkansa joukkueessa, jonka pelitapa perustui pallonhallintaan ja liikkeeseen. Nuoresta iästään huolimatta hän oli valmis pelaamaan suuria otteluita. Hänestä tuli yksi ensimmäisistä pelaajista, jotka muuttivat käsityksen siitä, millainen huippupelaaja voi olla – ei äänekäs eikä näyttävä, vaan hiljainen, tehokas ja älykäs. La Masian arvojen ruumiillistumana Iniesta kasvoi pelaajaksi, jonka vaikutus ulottui kauas tulostaulun ohi.
Andrés Iniesta pelasi koko Euroopan-uransa FC Barcelonassa, jossa hänestä tuli yksi seuran kaikkien aikojen rakastetuimmista pelaajista. Yhdessä Xavin ja Sergio Busquetsin kanssa hän muodosti keskikenttäkolmikon, joka hallitsi peliä ja johdatti Barcelonan historiallisiin saavutuksiin. Guardiolan aikakaudella Iniesta nousi täysin uudelle tasolle: hän ei vain syöttänyt ja rytmittänyt peliä, vaan alkoi myös ratkaista otteluita. Hänen liikkeensä olivat pehmeitä ja tarkkoja, ja hän osasi avata puolustuksia millimetrin tarkkuudella. Mestarien liigan finaaleissa, El Clásicoissa ja lukemattomissa ratkaisevissa otteluissa Iniesta nousi esiin juuri oikealla hetkellä. Hän ei metelöinyt, ei korostanut itseään, mutta hänen panoksensa näkyi jokaisessa kentän osa-alueessa. FC Barcelonassa hän voitti muun muassa yhdeksän La Ligan mestaruutta, neljä Mestarien liigaa ja useita cup-kilpailuja. Hänestä tuli se pelaaja, johon muut katsoivat, kun peli oli tiukimmillaan. Hän ei ollut vain osa koneistoa – hän oli sen sielu.
Espanjan maajoukkueessa Andrés Iniesta oli yksi kaikkien aikojen tärkeimmistä pelaajista. Hän pelasi keskeisessä roolissa kolmessa peräkkäisessä suurturnausvoitossa: EM 2008, MM 2010 ja EM 2012. Hänen kuuluisin hetkensä tuli vuoden 2010 MM-finaalissa, kun hän teki voittomaalin jatkoajalla Alankomaita vastaan. Maali ei ollut vain ratkaiseva – se oli kansakuntaa yhdistävä hetki. Se nosti Espanjan ensimmäistä kertaa maailmanmestariksi ja sinetöi Iniestan aseman kansallissankarina. Hänen pelinsä perustui rauhallisuuteen, tekniseen ylivoimaan ja kykyyn tehdä ratkaisevia valintoja paineen alla. Hän pelasi 131 maaottelua ja teki niissä 13 maalia, mutta tärkeämpää oli se, miten hän pelasi – tyylillä, arvokkuudella ja äärimmäisellä tehokkuudella. Hän oli pelaaja, joka ei etsinyt valokeilaa, mutta nousi siihen silti aina uudelleen. Iniestan vaikutus Espanjan maajoukkueeseen oli kokonaisvaltainen – hän rakensi peliä, säilytti rauhan ja loi tulosta. Hänestä tuli sukupolvensa symboli ja roolimalli tuleville tähdille.
Uran loppupuolella Iniesta siirtyi pelaamaan Japanin J-Leagueen Vissel Kobessa, missä hän jatkoi esimerkillistä uraansa kaukana Euroopan suurilta areenoilta. Sielläkin hän osoitti, että tekninen laatu ja peliäly eivät katoa iän myötä. Hänestä tuli joukkueen kapteeni, mentori ja pelinrakentaja, joka nosti koko sarjan profiilia. Iniestan läsnäolo toi Vissel Kobelle menestystä ja vakautta, mutta ennen kaikkea hän jatkoi jalkapallon pelaamista rakkaudesta lajiin. Hän ei koskaan jahdannut huomiota tai suurta draamaa – hän keskittyi peliin, tiimiin ja esimerkin näyttämiseen. Uransa päätyttyä hän jäi jalkapallomaailmaan vaikuttajana ja nuorten pelaajien innoittajana. Häntä arvostetaan ympäri maailmaa pelaajana, joka yhdisti nöyryyden, kunnianhimon ja ainutlaatuisen taidon. Andrés Iniesta ei ollut koskaan se, joka huusi kovimmin – mutta hänen jalkapallonsa puhui äänekkäämmin kuin kenenkään muun. Hänen perintönsä on ajaton, ja hänen nimensä elää jokaisessa keskustelussa siitä, mitä jalkapallo voi parhaimmillaan olla.